Soundtrack: Boomkat - Before it's too late
Tätä kirjoittaessa on jo kulunu hieman yli puolet mun ajasta täällä Shanghaissa. Toisaalta aika on kulunu hurjaa vauhtia, välillä taas on ollu hetkiä jolloin se on tuntunu täysin pysähtyneen. Todella paljon on tullu nähtyä ja koettua, mutta tahti on pysyny jotakuinki levollisena koko ajan. Alan pikkuhiljaa ymmärtää minkä takia ihmiset lähtee ulkomaille asumaan, eikä vaan lomailemaan. Kaiken mielenkiintoisen ohjelman ja tekemisen ohella vähintään yhtä tärkeiksi on osoittautunu myös kaikki ne hiljaiset hetket jolloin mitään ei oikeastaan tapahdu. Iltakävely kampuksella, vaeltaminen läpi Shanghain aamuyön, pussikalja People's Parkin nurmella ja ne lukemattomat kerrat jolloin sitä on istunu ruuhkabussissa matkalla joko keskustaan tai takaisin koululle. Viisaat sanoo että matkustamisen tulis aina tapahtua hitaimmalla mahdollisella tavalla jotta sielu pysyy mukana kyydissä. Mulla se tais alussa jäädä jonnekki Helsingin ja Shanghain välille, mutta nyt tuntuu siltä että se vihdoin löys ittensä perille.
Opintojen näkökulmasta reissu on vähän monimutkaisemmin arvotettavissa. Amerikkalaisten opettajien pitämät luennot on ollu todella hyviä kokemuksia. Täällä opettava porukka on aikamoinen kokoelma omalaatuisia persoonia jotka kaikki on todella omistautuneita työlleen. Tunneilla onki ollu ihan miellyttävää istuskella, vaikka joissain asioissa en oo ihan samaa mieltä opetuksen kanssa. Opettajat on nimittäin Bob Jones Universitystä, joka on fundamentalistikristitty yksityiskoulu. Yläkerta, Raamattu ja Jeesus vilahtaa aina siellä täällä puheessa ja elintavoissa on muutenki aika paljon eroja perusluterilaiseen elämänmenoon verrattuna. Siltikin, ollaan onnistuttu tulemaan hyvin juttuun, vaikka oon ajoittain eläny täällä kuin Hemmingway.
Sairaalavisiitit on ollu pienoinen pettymys. Muutaman tunnin mittaiset reissut paikallisiin hoitolaitoksiin on kyllä ollu mielenkiintoisia ja antoisia, mutta toisaalta turhauttaa se että juuri mitään ei pääse tekemään. Paikalliset hoitajaopiskelijat kiertää tiukasti hoitajan perässä paikasta toiseen ja aina joskus tehdään jotain käytännön juttuja (eräällä reissulla ihmeteltiin puol tuntia happisaturaatiomittaria... kaikkienhan sitä oli pakko päästä kokeilemaan). Parin ensimmäisen kerran jälkeen pelkkä kiinalaisen sairaala-arjen ihmettely alkoi jo tuntua vähän nähdyltä, joten oonki tarkoituksella tupannu itteäni opetustilanteisiin mukaan ja pommittanu hoitajia kysymyksillä, joita mun luokkakaverit on parhaansa mukaan yrittäny tulkata. Mielenkiinnosta kyselin myös koululta josko ois mahdollista päästä kattomaan paikallista leikkaussalia ja mielenterveyspuolta... mutta saa nähdä heltiääkö lupaa. Yksi hyvä asia tässä pienoisessa passiivisuudessa kuitenkin on. Kiinalainen sairaala- ja käsihygienia on aika rupuisissa kantimissa, joten oon toisaalta ihan tyytyväinen kun en päädy ensi töikseni karanteeniin kun palaan takas Suomeen töihin omalle osastolle. Useissa sairaaloissa paikallinen hoitoväki tuntuu ennemminki suosivan saippuaa silloin kun jotain käyttävät, eikä niinkään käsidesiä. Kertomukseni suomalaisesta sairaalahygieniasta herätti lähinnä kummastuneita katseita ja hämmästynyttä hihittelyä.
Havahduin muuten tänään siihen että vaatekaapista alkaa loppua tila. Shoppailu on siis jotain mitä on täällä tullu tehtyä. Puolustukseksi täytyy kuitenkin todeta että välillä on pakko ostaa uutta tilalle, kun osa ensimmäisistä löydöistä alkaa hajota käsiin. Jep, Made in China... eli vetoketjut jumittaa, napit irtoilee ja saumat irvistää. Eipä sillä, tätä tapahtuu onneks suht vähän ja kaipa tuo on pakko ymmärtää kun hinnat on nii alhaalla. Erinomainen poikkeus on kyllä ollu kaikki mun hankkimat kengät, jotka on kestäny kovaakin kulutusta ilman sen kummempaa damagea (mulla on Suomessa edelleen aktiivisessa käytössä Pekingistä aikanaan ostettuja kenkiä). Hangzhoun reissulla tosin Hollylla, yhdellä kiinalaistytöistä, hajos kolmet kengät... että en sitte tiedä, homma on vähä rulettia välillä.
Ai nii, huomenna tosiaan alkaa mun n. kuukauden mittainen komennus epävirallisena matkanjärjestäjänä! Faija ja pikkusyrrä laskeutuu Pudongiin huomenaamuna kello kahdeksan tienoilla ja viipyilee kahden viikon verran. Suunnittelen tässä vielä viime hetken lisäyksiä niitten matkaohjelmaan. Sitte ois parin päivän hengähdystauko ja lisää porukkaa ois tulossa. Olo on ku diplomaatilla kun valtiovieraita alkaa olla jonoksi asti. Tämä tarkottaa myös sitä että mun loppuaika täällä alkaa kulua entistä nopeammin kaiken maailman kohteissa ja karkeloissa juosten.
maanantai 20. huhtikuuta 2009
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Pikku Myyn kanssa Hangzhoussa
Soundtrack: Yuiko Asai - Old Castle by the Lake
Huh, viime viikko on ollu aika hässäkkää ja pääsin nyt vasta raportille. Täällä Kiinassa vietettiin 4-6. huhtikuuta Tomb Sweeping Holidayta (Qīngmíngjié), joka on paikallinen vainajien muistopäivä. Nimi tulee siitä että vainajien ja erityisesti esi-isien hautoja lakaistaan ja niille tuodaan viiniä, teetä ja ruokaa, samalla kun ihmiset polttaa suitsukkeita ja rukoilee. Nämä pari päivää on myös harvoja kiinalaisten virallisia lomapäivä, joten paikalliset vaeltaa kotiseuduilleen tai matkustelee muuten vaan.
En ollu suunnitellu viikonlopulle kummempaa ohjelmaa täällä Shanghaissa, joten kun muutama paikallinen tyttö kampukselta pyysi mua mukaansa Hangzhouhun, suostuin ilomielin. Aattelin että tytöt korkeintaan auttavat ostamaan liput ja jatkavat omille teilleen, mutta päinvastoin, tää kolmen tytön kööri auttoi mua hankkimaan hotellin, kiersi mun kanssa nähtävyyksiä ja oli muutenkin oikein mukavaa seuraa. Varsinkin porukan johtohahmo, n. 1,5 m pitkä, temperamentiltaan lähinnä Pikku Myytä muistuttava Shelly oli tosi hauska tyyppi. Paikallisten oppaiden kautta sainkin Hangzhousta mahdollisimman paljon irti ja säästyin sen kummemmilta päänsäryiltä, mihin olisin ehkä törmänny jos oisin yksin ollu liikkeellä. Vaadin tyttöjä kuitenkin viettämään vähän omaakin aikaa, jottei niiden loma menis vaan yhden vaihto-oppilaan paapomiseen. Kiertelin sitten omillani kaupunkia iltasella ja tutustuin paikalliseen yöelämäänki.
Hangzhou on n. 7 miljoonan ihmisen pikkukaupunki Kiinan itärannikolla, n. 2 tunnin junamatkan päässä Shanghaista (junalippu kustantaa about 40 yuania / suunta), joka tunnetaan parhaiten luonnonkauniista Länsijärvestään (Xī Hú), jonka ympärille kaupunki on rakennettu. Järveä ympäröi liuta temppeleitä, pagodeja ja muita vanhoja rakennuksia, joista osa on jäänteitä ajalta jolloin Hangzhou oli Kiinan pääkaupunki. Hangzhou tunnetaan yhtenä kauneimmista Kiinan kaupungeista ja on suosittu turistikohde, niin ulkomaalaisten kuin paikallistenki keskuudessa. Näkymät on tosiaan todella kauniit, eikä vaan järven vaan myös kaupungin etelä- ja länsipuolella olevan vuoriston ansiosta. Shanghaihin verrattuna kaupunki oli myös virkistävästi kohtuullisen kokoinen ja siisti. Siinä missä Shanghai useimmiten tuntuu räjähtäneen käsiin ja levinneen hallitsemattomasti, Hangzhouta oli ilmeisesti ihan kaupunkisuunniteltu ja ilahduttavasti otettu huomioon myös kaupungin historia ja upeat nähtävyydet.
Sää tosin ei niinkään suosinu kun tyttöjen kanssa saavuttiin perjantaina kaupunkiin, mutta ilta menikin aika lailla hotellia etsiessä ja kaupunkia kierrellessä. Olin siis varannu hotellin jo ennen matkaa, mut Pikku M... tarkotan siis Shelly, oli ehdottoman vakuuttunu että löytää mulle halvemman vaihtoehdon ja vieläpä lähempää Länsijärveä. Nooh, muutaman tunnin koluamisen jälkeen löytyikin sellanen ihan soma lukaali Flower Inn China-nimellä, ihan järven etelärannalta. Ongelmana oli vaan se että ainoat huoneet mitä oli vapaana, oli perjantaille perus koppiyksiö ja lauantaille deluxe-sviitti. Shelly kuitenkin neuvotteli hyvät diilit vastaanottopojan kanssa ja lopulta sainkin yösijan itelleni ihan kohtuuhintaan.
Lauantaina kierrettiin Länsijärveä ja sitä ympäröiviä kohteita. Eilispäivän sade jatkoi tiheämpänä, mutta sateenvarjolla varustettuna kierrettiin urheasti koko järvi. Silti, ei niin pahaa ettei hyvääkin, koska sateesta johtuen turistilaumat pysyi aika lailla kurissa. Saatiin rauhassa kierrellä paikkoja ja sää antoi järvellekin ihan omanlaisensa tunnelman. Sunnuntaina aurinko alkoi kuitenkin jälleen paistamaan ja sen myötä esiin ryömi valtavat laumat kiinalaisturisteja. Lähdettiin tyttöjen kanssa tungosta pakoon Song Cheng-nimiseen teemapuistoon kaupungin eteläpuolelle. Paikka oli Song-dynastiaa esittelevä turistirysä, jossa oli aktiviteettia koko perheelle. Muovisuudestaan, tai ehkä just siitä johtuen meillä oli kuitenkin tosi hauskaa. Tytöt oli ihan pähkinöinä, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja hattaraa sai halvalla. Hilpeän päivän jälkeen palattiin kaupunkiin ja basaarikierroksen jälkeen rautatieasemalle. Matkalla nähtiin mm. perinteisiä kiinalaisia apteekkeja, josta sai troppia joka vaivaan, mm. erilaisten yrttien ja kuivattujen elukoiden muodossa.
Maanantaina (joka oli vielä vapaapäivä) nukuin pitkään rankan mutta antoisan viikonlopun jäljiltä ja aloin valmistautua illanviettoon amerikkalaisten kanssa. Jenkit oli järkänny Murder Mystery Dinner-kekkerit ruokasaliinsa ja kaikki saapui paikalle kiinalaisittain pukeutuneena. Tarkoituksena oli illallisen ohessa pelata vähän Cluedo-tyyppistä peliä, jossa jokainen oli olevinaan kiinalaista aatelistoa joka on kerääntyny ratkaisemaan palatsissa tapahtunutta murhaa. Jokainen olikin sitten enemmän tai vähemmän syyllinen ja pelin tarkoitus oliki sumuttaa muita, samalla kun yritti ite saada selville kuka teki ja mitä. Hauskan illan ja loistavan murkinan saattelemana vetäydyin yöpuulle ja uutta viikkoa odottamaan.
Huh, viime viikko on ollu aika hässäkkää ja pääsin nyt vasta raportille. Täällä Kiinassa vietettiin 4-6. huhtikuuta Tomb Sweeping Holidayta (Qīngmíngjié), joka on paikallinen vainajien muistopäivä. Nimi tulee siitä että vainajien ja erityisesti esi-isien hautoja lakaistaan ja niille tuodaan viiniä, teetä ja ruokaa, samalla kun ihmiset polttaa suitsukkeita ja rukoilee. Nämä pari päivää on myös harvoja kiinalaisten virallisia lomapäivä, joten paikalliset vaeltaa kotiseuduilleen tai matkustelee muuten vaan.
En ollu suunnitellu viikonlopulle kummempaa ohjelmaa täällä Shanghaissa, joten kun muutama paikallinen tyttö kampukselta pyysi mua mukaansa Hangzhouhun, suostuin ilomielin. Aattelin että tytöt korkeintaan auttavat ostamaan liput ja jatkavat omille teilleen, mutta päinvastoin, tää kolmen tytön kööri auttoi mua hankkimaan hotellin, kiersi mun kanssa nähtävyyksiä ja oli muutenkin oikein mukavaa seuraa. Varsinkin porukan johtohahmo, n. 1,5 m pitkä, temperamentiltaan lähinnä Pikku Myytä muistuttava Shelly oli tosi hauska tyyppi. Paikallisten oppaiden kautta sainkin Hangzhousta mahdollisimman paljon irti ja säästyin sen kummemmilta päänsäryiltä, mihin olisin ehkä törmänny jos oisin yksin ollu liikkeellä. Vaadin tyttöjä kuitenkin viettämään vähän omaakin aikaa, jottei niiden loma menis vaan yhden vaihto-oppilaan paapomiseen. Kiertelin sitten omillani kaupunkia iltasella ja tutustuin paikalliseen yöelämäänki.
Hangzhou on n. 7 miljoonan ihmisen pikkukaupunki Kiinan itärannikolla, n. 2 tunnin junamatkan päässä Shanghaista (junalippu kustantaa about 40 yuania / suunta), joka tunnetaan parhaiten luonnonkauniista Länsijärvestään (Xī Hú), jonka ympärille kaupunki on rakennettu. Järveä ympäröi liuta temppeleitä, pagodeja ja muita vanhoja rakennuksia, joista osa on jäänteitä ajalta jolloin Hangzhou oli Kiinan pääkaupunki. Hangzhou tunnetaan yhtenä kauneimmista Kiinan kaupungeista ja on suosittu turistikohde, niin ulkomaalaisten kuin paikallistenki keskuudessa. Näkymät on tosiaan todella kauniit, eikä vaan järven vaan myös kaupungin etelä- ja länsipuolella olevan vuoriston ansiosta. Shanghaihin verrattuna kaupunki oli myös virkistävästi kohtuullisen kokoinen ja siisti. Siinä missä Shanghai useimmiten tuntuu räjähtäneen käsiin ja levinneen hallitsemattomasti, Hangzhouta oli ilmeisesti ihan kaupunkisuunniteltu ja ilahduttavasti otettu huomioon myös kaupungin historia ja upeat nähtävyydet.
Sää tosin ei niinkään suosinu kun tyttöjen kanssa saavuttiin perjantaina kaupunkiin, mutta ilta menikin aika lailla hotellia etsiessä ja kaupunkia kierrellessä. Olin siis varannu hotellin jo ennen matkaa, mut Pikku M... tarkotan siis Shelly, oli ehdottoman vakuuttunu että löytää mulle halvemman vaihtoehdon ja vieläpä lähempää Länsijärveä. Nooh, muutaman tunnin koluamisen jälkeen löytyikin sellanen ihan soma lukaali Flower Inn China-nimellä, ihan järven etelärannalta. Ongelmana oli vaan se että ainoat huoneet mitä oli vapaana, oli perjantaille perus koppiyksiö ja lauantaille deluxe-sviitti. Shelly kuitenkin neuvotteli hyvät diilit vastaanottopojan kanssa ja lopulta sainkin yösijan itelleni ihan kohtuuhintaan.
Lauantaina kierrettiin Länsijärveä ja sitä ympäröiviä kohteita. Eilispäivän sade jatkoi tiheämpänä, mutta sateenvarjolla varustettuna kierrettiin urheasti koko järvi. Silti, ei niin pahaa ettei hyvääkin, koska sateesta johtuen turistilaumat pysyi aika lailla kurissa. Saatiin rauhassa kierrellä paikkoja ja sää antoi järvellekin ihan omanlaisensa tunnelman. Sunnuntaina aurinko alkoi kuitenkin jälleen paistamaan ja sen myötä esiin ryömi valtavat laumat kiinalaisturisteja. Lähdettiin tyttöjen kanssa tungosta pakoon Song Cheng-nimiseen teemapuistoon kaupungin eteläpuolelle. Paikka oli Song-dynastiaa esittelevä turistirysä, jossa oli aktiviteettia koko perheelle. Muovisuudestaan, tai ehkä just siitä johtuen meillä oli kuitenkin tosi hauskaa. Tytöt oli ihan pähkinöinä, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja hattaraa sai halvalla. Hilpeän päivän jälkeen palattiin kaupunkiin ja basaarikierroksen jälkeen rautatieasemalle. Matkalla nähtiin mm. perinteisiä kiinalaisia apteekkeja, josta sai troppia joka vaivaan, mm. erilaisten yrttien ja kuivattujen elukoiden muodossa.
Maanantaina (joka oli vielä vapaapäivä) nukuin pitkään rankan mutta antoisan viikonlopun jäljiltä ja aloin valmistautua illanviettoon amerikkalaisten kanssa. Jenkit oli järkänny Murder Mystery Dinner-kekkerit ruokasaliinsa ja kaikki saapui paikalle kiinalaisittain pukeutuneena. Tarkoituksena oli illallisen ohessa pelata vähän Cluedo-tyyppistä peliä, jossa jokainen oli olevinaan kiinalaista aatelistoa joka on kerääntyny ratkaisemaan palatsissa tapahtunutta murhaa. Jokainen olikin sitten enemmän tai vähemmän syyllinen ja pelin tarkoitus oliki sumuttaa muita, samalla kun yritti ite saada selville kuka teki ja mitä. Hauskan illan ja loistavan murkinan saattelemana vetäydyin yöpuulle ja uutta viikkoa odottamaan.
keskiviikko 1. huhtikuuta 2009
Tulevaisuuden kaupunki?
Soundtrack: M83 - Couleurs
Neljättä viikkoa Shanghaissa ja kaupunki alkaa tuntua jossakin määrin hallittavalta. Mielipuolisen liikenteen seassa oppii puikkelehtimaan, päälle rynniviä lapsia oppii väistelemään ja kaduilla suunnistamaan vaikka kaikki on vieraalla kielellä. Shanghai pitää silti tiukasti maan pinnalla: aina kun luulee osaavansa homman, tietty osoite ei ookkaan siellä missä piti, tie loppuu yhtäkkiä kesken ja turistikarttakin tuntuu v*ttuilevan päin naamaa. Kaupunki on valtava, sekasortoinen, sokkeloinen ja alati muuttuva. Ja alkuviikosta huomasin että muutos tulee vaan jatkossa kiihtymään.
Käväisin Shanghai Urban Planning Museumissa (Shanghai Chengshi Guihua Zhanshiguan), mikä esittelee kaupunkisuunnittelua ja tulevaisuuden Shanghaita. Maailmannäyttelyn lähestyessä arkkitehtitoimistot on kilpaa kaavoittanu kaupunkia uusiks ja näkymä on aika huikea. Uusia uljaita rakennelmia nousee joka puolelle ja kaupunkia rukataan joka puolelta virtaviivaisemmaksi. Huoneen kokoisen, ydinkeskustaa esittävän pienoismallin ääressä sitä silti vaan miettii miten kaikki hienot suunnitelmat toteutuu todellisuudessa. Multimediaesityksissä linnut laulaa, taivas on sininen ja kaikkialla on sopivasti ihmisiä... kun tosiasiassa kaduilla kulkiessa ei meinaa välillä mahtua ihmismassan sekaan, taivas on pilvessä ja lintuja näkee enemmänki katugrillin vartaissa kuin taivaalla. Silti, näyttely oli todella kiinnostava ja auttoi ymmärtämään miten kaupunkikulttuuri muuttuu tulevaisuudessa, niin täällä kuin ympäri maailmaakin. Paras osa museota oli kuitenki mun mielestä Shanghain historiaa esittelevä osasto. Shanghain juju ja sielu piileekin sen historiassa, joka on kiehtova sekoitus eri maiden vaikutteita. Varsinkin siirtomaa-aika mullistuksineen on osaltaan tehnyt kaupungista sen mitä se on nykyään. Valtaosa vanhasta rakennuskannasta on nykyään purettu, mut siellä täällä näkee edelleen vilahduksia kaupungin monimuotoisesta historiasta. Ja on aika hämmentävää ajatella että pilvenpiirtäjien jakama Nanjing-ostoskatu, jota päivittäin tallaa lukematon määrä ihmisiä, on joskus ollut kapea, hökkeleitten reunustama kuja.
Aikani täällä nyt oltuani oon alkanu miettiä asioita jo arjenkin kannalta. Tietyt rutiinit on pikkuhiljaa alkanu muodostua ja on ollu jännä huomata mitä asioita tekee eri tavalla kuin kotona. Vuorokausirytmi on ihme kyllä alkanu asettua jotakuinki normaaleihin raameihin ja kahvia en oo juonu viikkoihin. Kaffea ei oo tietenkää tarjolla muuta ku Starbuckseissa yms. ja sieltä sitä ei tuu säännöllisesti noudettua. Kaupungin tutkiminen taas on hauskuudestaan huolimatta myös aika uuvuttavaa, joten iltaisin ei oo vaikea saada unen päästä kiinni. Luennot ja sairaalavisiitit antaa mukavasti rakennetta arkeen ja viikonloput voikin ottaa rennommin.
Elämäntapamuutokset ei oo kuitenkaan pelkästään positiivisia. Herkimmin sen huomaa ruoan kanssa. Alkuihastuksen jälkeen huomasin että kaikki kiinamättö ei uppoakkaan ihan niin sujuvasti kuin kuvittelin. Kuitua on ensinnäkin aika vähän koska esim. leipää en oo pitkään aikaan syönyt, kuten myös kalsiumia koska maitoa ei juuri oo näkyny. Ruoka on myös koostumukseltaan aika erilaista kuin kotona, joka yhdistettynä välillä hippasen puutteelliseen keittiöhygieniaan pistää pakin aika ajoin koville. Oon myös laihtunu jonku verran ja huomasin että suupieli rapsahti auki yks päivä, mikä on ilmeisesti merkki B-vitamiinien puutteesta. Siispä rupesin kiinnittään enemmän huomiota ravintopolitiikkaan, ostin apteekista ravintolisiä ja aloin miettiä mitä pistän suuhuni.
Vesijohtovesihän Kiinassa on tunnetusti "likaista". Beijingin reissulla pari vuotta sitten todistin vierestä kun reissukumppani ravasi posliinilla muutaman päivän ajan ja vaikeroi väliajat sängyn pohjalla juotuaan hanavettä. Vettä voi täällä muuten käyttää normaalisti, esim. suihkussa käymiseen, mut esim. hampaat kannattaa pestä pullovedellä, puhumattakaan janon sammuttamisesta. Pullotettu vesi ei onneks maksa juuri mitään. Sen kummempia basiliskoja en myöskään oo vielä riesakseni saanu, vaikka oon sairaalaympäristössäkin vieraillu. Käsidesillä oon lutrannu ahkerasti jos sormin on pitäny aterioida ja muutenkin oon yrittäny vältellä mahatautia, mm. syömällä vaan kunnolla kypsennettyä ruokaa ja hedelmiä jotka oon ite kuorinu.
Neljättä viikkoa Shanghaissa ja kaupunki alkaa tuntua jossakin määrin hallittavalta. Mielipuolisen liikenteen seassa oppii puikkelehtimaan, päälle rynniviä lapsia oppii väistelemään ja kaduilla suunnistamaan vaikka kaikki on vieraalla kielellä. Shanghai pitää silti tiukasti maan pinnalla: aina kun luulee osaavansa homman, tietty osoite ei ookkaan siellä missä piti, tie loppuu yhtäkkiä kesken ja turistikarttakin tuntuu v*ttuilevan päin naamaa. Kaupunki on valtava, sekasortoinen, sokkeloinen ja alati muuttuva. Ja alkuviikosta huomasin että muutos tulee vaan jatkossa kiihtymään.
Käväisin Shanghai Urban Planning Museumissa (Shanghai Chengshi Guihua Zhanshiguan), mikä esittelee kaupunkisuunnittelua ja tulevaisuuden Shanghaita. Maailmannäyttelyn lähestyessä arkkitehtitoimistot on kilpaa kaavoittanu kaupunkia uusiks ja näkymä on aika huikea. Uusia uljaita rakennelmia nousee joka puolelle ja kaupunkia rukataan joka puolelta virtaviivaisemmaksi. Huoneen kokoisen, ydinkeskustaa esittävän pienoismallin ääressä sitä silti vaan miettii miten kaikki hienot suunnitelmat toteutuu todellisuudessa. Multimediaesityksissä linnut laulaa, taivas on sininen ja kaikkialla on sopivasti ihmisiä... kun tosiasiassa kaduilla kulkiessa ei meinaa välillä mahtua ihmismassan sekaan, taivas on pilvessä ja lintuja näkee enemmänki katugrillin vartaissa kuin taivaalla. Silti, näyttely oli todella kiinnostava ja auttoi ymmärtämään miten kaupunkikulttuuri muuttuu tulevaisuudessa, niin täällä kuin ympäri maailmaakin. Paras osa museota oli kuitenki mun mielestä Shanghain historiaa esittelevä osasto. Shanghain juju ja sielu piileekin sen historiassa, joka on kiehtova sekoitus eri maiden vaikutteita. Varsinkin siirtomaa-aika mullistuksineen on osaltaan tehnyt kaupungista sen mitä se on nykyään. Valtaosa vanhasta rakennuskannasta on nykyään purettu, mut siellä täällä näkee edelleen vilahduksia kaupungin monimuotoisesta historiasta. Ja on aika hämmentävää ajatella että pilvenpiirtäjien jakama Nanjing-ostoskatu, jota päivittäin tallaa lukematon määrä ihmisiä, on joskus ollut kapea, hökkeleitten reunustama kuja.
Aikani täällä nyt oltuani oon alkanu miettiä asioita jo arjenkin kannalta. Tietyt rutiinit on pikkuhiljaa alkanu muodostua ja on ollu jännä huomata mitä asioita tekee eri tavalla kuin kotona. Vuorokausirytmi on ihme kyllä alkanu asettua jotakuinki normaaleihin raameihin ja kahvia en oo juonu viikkoihin. Kaffea ei oo tietenkää tarjolla muuta ku Starbuckseissa yms. ja sieltä sitä ei tuu säännöllisesti noudettua. Kaupungin tutkiminen taas on hauskuudestaan huolimatta myös aika uuvuttavaa, joten iltaisin ei oo vaikea saada unen päästä kiinni. Luennot ja sairaalavisiitit antaa mukavasti rakennetta arkeen ja viikonloput voikin ottaa rennommin.
Elämäntapamuutokset ei oo kuitenkaan pelkästään positiivisia. Herkimmin sen huomaa ruoan kanssa. Alkuihastuksen jälkeen huomasin että kaikki kiinamättö ei uppoakkaan ihan niin sujuvasti kuin kuvittelin. Kuitua on ensinnäkin aika vähän koska esim. leipää en oo pitkään aikaan syönyt, kuten myös kalsiumia koska maitoa ei juuri oo näkyny. Ruoka on myös koostumukseltaan aika erilaista kuin kotona, joka yhdistettynä välillä hippasen puutteelliseen keittiöhygieniaan pistää pakin aika ajoin koville. Oon myös laihtunu jonku verran ja huomasin että suupieli rapsahti auki yks päivä, mikä on ilmeisesti merkki B-vitamiinien puutteesta. Siispä rupesin kiinnittään enemmän huomiota ravintopolitiikkaan, ostin apteekista ravintolisiä ja aloin miettiä mitä pistän suuhuni.
Vesijohtovesihän Kiinassa on tunnetusti "likaista". Beijingin reissulla pari vuotta sitten todistin vierestä kun reissukumppani ravasi posliinilla muutaman päivän ajan ja vaikeroi väliajat sängyn pohjalla juotuaan hanavettä. Vettä voi täällä muuten käyttää normaalisti, esim. suihkussa käymiseen, mut esim. hampaat kannattaa pestä pullovedellä, puhumattakaan janon sammuttamisesta. Pullotettu vesi ei onneks maksa juuri mitään. Sen kummempia basiliskoja en myöskään oo vielä riesakseni saanu, vaikka oon sairaalaympäristössäkin vieraillu. Käsidesillä oon lutrannu ahkerasti jos sormin on pitäny aterioida ja muutenkin oon yrittäny vältellä mahatautia, mm. syömällä vaan kunnolla kypsennettyä ruokaa ja hedelmiä jotka oon ite kuorinu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)