Neljättä viikkoa Shanghaissa ja kaupunki alkaa tuntua jossakin määrin hallittavalta. Mielipuolisen liikenteen seassa oppii puikkelehtimaan, päälle rynniviä lapsia oppii väistelemään ja kaduilla suunnistamaan vaikka kaikki on vieraalla kielellä. Shanghai pitää silti tiukasti maan pinnalla: aina kun luulee osaavansa homman, tietty osoite ei ookkaan siellä missä piti, tie loppuu yhtäkkiä kesken ja turistikarttakin tuntuu v*ttuilevan päin naamaa. Kaupunki on valtava, sekasortoinen, sokkeloinen ja alati muuttuva. Ja alkuviikosta huomasin että muutos tulee vaan jatkossa kiihtymään.
Käväisin Shanghai Urban Planning Museumissa (Shanghai Chengshi Guihua Zhanshiguan), mikä esittelee kaupunkisuunnittelua ja tulevaisuuden Shanghaita. Maailmannäyttelyn lähestyessä arkkitehtitoimistot on kilpaa kaavoittanu kaupunkia uusiks ja näkymä on aika huikea. Uusia uljaita rakennelmia nousee joka puolelle ja kaupunkia rukataan joka puolelta virtaviivaisemmaksi. Huoneen kokoisen, ydinkeskustaa esittävän pienoismallin ääressä sitä silti vaan miettii miten kaikki hienot suunnitelmat toteutuu todellisuudessa. Multimediaesityksissä linnut laulaa, taivas on sininen ja kaikkialla on sopivasti ihmisiä... kun tosiasiassa kaduilla kulkiessa ei meinaa välillä mahtua ihmismassan sekaan, taivas on pilvessä ja lintuja näkee enemmänki katugrillin vartaissa kuin taivaalla. Silti, näyttely oli todella kiinnostava ja auttoi ymmärtämään miten kaupunkikulttuuri muuttuu tulevaisuudessa, niin täällä kuin ympäri maailmaakin. Paras osa museota oli kuitenki mun mielestä Shanghain historiaa esittelevä osasto. Shanghain juju ja sielu piileekin sen historiassa, joka on kiehtova sekoitus eri maiden vaikutteita. Varsinkin siirtomaa-aika mullistuksineen on osaltaan tehnyt kaupungista sen mitä se on nykyään. Valtaosa vanhasta rakennuskannasta on nykyään purettu, mut siellä täällä näkee edelleen vilahduksia kaupungin monimuotoisesta historiasta. Ja on aika hämmentävää ajatella että pilvenpiirtäjien jakama Nanjing-ostoskatu, jota päivittäin tallaa lukematon määrä ihmisiä, on joskus ollut kapea, hökkeleitten reunustama kuja.
Aikani täällä nyt oltuani oon alkanu miettiä asioita jo arjenkin kannalta. Tietyt rutiinit on pikkuhiljaa alkanu muodostua ja on ollu jännä huomata mitä asioita tekee eri tavalla kuin kotona. Vuorokausirytmi on ihme kyllä alkanu asettua jotakuinki normaaleihin raameihin ja kahvia en oo juonu viikkoihin. Kaffea ei oo tietenkää tarjolla muuta ku Starbuckseissa yms. ja sieltä sitä ei tuu säännöllisesti noudettua. Kaupungin tutkiminen taas on hauskuudestaan huolimatta myös aika uuvuttavaa, joten iltaisin ei oo vaikea saada unen päästä kiinni. Luennot ja sairaalavisiitit antaa mukavasti rakennetta arkeen ja viikonloput voikin ottaa rennommin.
Elämäntapamuutokset ei oo kuitenkaan pelkästään positiivisia. Herkimmin sen huomaa ruoan kanssa. Alkuihastuksen jälkeen huomasin että kaikki kiinamättö ei uppoakkaan ihan niin sujuvasti kuin kuvittelin. Kuitua on ensinnäkin aika vähän koska esim. leipää en oo pitkään aikaan syönyt, kuten myös kalsiumia koska maitoa ei juuri oo näkyny. Ruoka on myös koostumukseltaan aika erilaista kuin kotona, joka yhdistettynä välillä hippasen puutteelliseen keittiöhygieniaan pistää pakin aika ajoin koville. Oon myös laihtunu jonku verran ja huomasin että suupieli rapsahti auki yks päivä, mikä on ilmeisesti merkki B-vitamiinien puutteesta. Siispä rupesin kiinnittään enemmän huomiota ravintopolitiikkaan, ostin apteekista ravintolisiä ja aloin miettiä mitä pistän suuhuni.
Vesijohtovesihän Kiinassa on tunnetusti "likaista". Beijingin reissulla pari vuotta sitten todistin vierestä kun reissukumppani ravasi posliinilla muutaman päivän ajan ja vaikeroi väliajat sängyn pohjalla juotuaan hanavettä. Vettä voi täällä muuten käyttää normaalisti, esim. suihkussa käymiseen, mut esim. hampaat kannattaa pestä pullovedellä, puhumattakaan janon sammuttamisesta. Pullotettu vesi ei onneks maksa juuri mitään. Sen kummempia basiliskoja en myöskään oo vielä riesakseni saanu, vaikka oon sairaalaympäristössäkin vieraillu. Käsidesillä oon lutrannu ahkerasti jos sormin on pitäny aterioida ja muutenkin oon yrittäny vältellä mahatautia, mm. syömällä vaan kunnolla kypsennettyä ruokaa ja hedelmiä jotka oon ite kuorinu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti