Tässä sitä nyt ollaan, Shanghai Institute of Medical Sciences-puljun vierasasuntolassa. Vielä 12 tuntia sitten pyörin levottomana vanhempien kämpillä ja varmistelin ties kuinka monetta kertaa että mukana on kaikki tarpeellinen. Eipä sillä, kevyellä varustuksella lähdettiin silti liikkeelle: mukana kassillinen vaatteita, perustarvikkeita ja läppäri. Tarkoituksena olis nimittäin syöksyä villiin kulutusjuhlaan Shanghain kaduille, kunhan vaan aika ja rahatilanne antaa periksi.
Oon tosiaan seuraavat kolme kuukautta täällä vaihto-opiskelemassa. Tarkoituksena on osallistua teorialuennoille täällä koululla ja tehdä mahdollisuuksien mukaan käytännön työharjoittelua paikallisessa sairaalassa. Paikasta saadut esitiedot on kuitenkin ollu jokseenki epämääräisiä, enkä tässä istuessanikaan vielä tiedä tarkemmin miten seuraavat pari kuukautta lähtee pyörimään. Maanantaina on kuitenkin kokous paikallisten ohjaajien kanssa, joten sieltä selviää varmasti enemmän.
Lento tänne sujui hyvin, lähdettiin Helsingistä klo 17 aikoihin. Perillä oltiin n. 10 tunnin lennon jälkeen klo 08:00 paikallista aikaa. Kokemuksena lento oli yllättävän kivuton, Finnair oli selvästi panostanut matkustajaviihtyvyyteen sitten viime näkemän. Ylipäätänsä RyanAirin sillipurkki-mentaliteettiin tottuneelle oli melkoisen positiviinen yllätys viettää lento mukavissa penkeissä huippuleffoja (Dark Knight, Vicky Cristina Barcelona yms.) kattellen ja musaa kuunnellen. Edes lentokoneruoka ei maistunut hassummalta.
Reissusta rähjääntyneenä (ja puolentoista tunnin yöunilla) saavuin muiden suomalaisopiskelijoiden kanssa Shanghaihin, Pudongin lentokentälle (n. 30 km keskustasta). Vastassa oli kolme hihittävää kiinalaistyttöä tulevalta koululta - joista yksi osoittautui lopulta opettajaksi. Pikaisten tervehdysten jälkeen kamat lastattiin autoon ja matka alkoi kohti Zhou Pu:n esikaupunkialuetta, joka on ilmeisesti jossain vaiheessa ollut oma pieni kaupunkinsa, mutta sulautunut Shanghaihin kaupungin kasvaessa. Opettaja Lucy ja toinen opiskelijoista Marie (kiinalaiset käyttää usein englanninkielisiä nimiä länsimaalaisten kanssa toimiessa - paikallisten nimet ei oikein tahdo ääntyä oikein ulkomaalaisten suusta) kävelytti säntillisesti mua paikasta toiseen, joten rahat tuli vaihdettua, eväät ostettua ja paikallinen sim-kortti hankittua puhelinliikkeestä (missä eri tiskien takana istuskeli puku päällä ihmisiä jotka pallotteli sim-kortin hakijaa tiskiltä toiselle... onneksi oli paikallisia mukana). Ennen koululle lähtöä käytiin vielä pikaiseen syömässä paikallisessa lounasravintolassa. Ruokalista oli tietenkin kiinaksi, joten aamupäivän emännät tilaili sitten vähän sitä sun tätä. Pöytään kannettiin sitten mm. dumplingeja (jiao zi), elikkä taikinanyyttejä jotka oli täytetty lihalla, vihanneksilla ja merenelävillä ja valtaisa kulho jossa ui kokonainen paistettu kana. Ravintola oli tosiaan sellanen pikkuinen, ei-niin-siisti syöttölä jossa paikalliset mesosi kilpaa toisilleen jonkinlaisen oopperan soidessa taustalla... mutta ruoka oli mielettömän hyvää. Ja halpaa. Koko porukka söi ittensä ähkyyn 160 RMB:llä eli yuanilla (n. 16 euroa).
Koulu jonka omaisuutta oon seuraavat kolme kuukautta, eli Shanghai Institute of Health Sciences on tosiaan kaupungin laitamilla sijaitseva terveysalan oppilaitos jossa opiskelee mm. tulevia sairaanhoitajia, hammasteknikkoja, laborantteja ja farmaseutteja. Kampusalue on Suomen mittakaavaan verrattuna aika hulppean kokoinen ja talotkin on selvästi rakenneltu vähän näyttävyyttäkin silmällä pitäen. Opetustilojen, asuntoloiden ja kirjastojen lisäks alueelta löytyy mm. oma valintamyymälä, pankkiautomaatti, urheilukenttä ja ruokala... muutakin varmaan löytyy, mutta nämä bongasin ensisilmäyksellä. Tärkein, eli ruokala vaikuttais ihan ok paikalta. Riisin kylkiäiseksi saa kahdella yuanilla (n. 20 centtiä) niin lihaa, vihanneksia kuin tofuakin. Ja kyllä, on hyvää. Vähän erikoista, mutta hyvää. Kalustus nyt on mitä on, sisustuksessa on ilmeisesti haettu vähän teollisuushallin tai vankilaruokalan tuntua. Mutta maassa maan tavalla...
Jees, siinäpä ensimmäisen päivän tunnelmia. Olo on tosiaan aika epätodellinen, homma uppoaa varmaan tajuntaan vasta huomenissa ja viimeistään maanantaina kun päästään tositoimiin. Nytpä siis kiinalaisen mittapuun mukaan pehmeälle (eikä muuten oo mikää soft...) sängylle goijaamaan ja aamulla uusin voimin kaupungin kimppuun.
Ai oot lähteny maailmalle!? No pidä kivaa ja nauti :)
VastaaPoista