Huh, voi luoja mikä viikonloppu takana! En oikeen ees tiedä mistä aloittaa... Perjantai näyttäyty sateisena, mut olin niin kyllästyny käkkimään täällä kampuksella että päätin lähteä viihteelle, oli sää mikä hyvänsä. Pistäydyin siis Zhou Pu:ssa syömässä ja ostamassa vähän juotavaa (jiǔ, yleisnimike kaikelle miestä vahvemmalle). Marketista löytyi valikoimaa: olutta, viiniä ja väkeviä. Paikallinen viini on aika hyvää, kuten myös olut, mutta niitä väkeviä ei juo kyllä kukaan täysjärkinen... Lasoliin verrattava makukokemus, joka ei edes lantraamalla parane. Kiinassa on muuten aika liberaali alkoholipolitiikka: ikärajoja tai kummempia kieltoja ei oo. Kännisiä ihmisiä ei silti juuri näy, vaikka kiinalaiset kyllä juo. Touhu ei siis ilmeisesti oo ihan niin humalahakuista kuin Suomessa ja pämppääminen tapahtuu muutenki osana jotain suurempaa sosiaalista häppeninkiä.
Illalla sade oli onneks lakannu ja otin taksin kaupunkiin. Sillä reissulla oikeastaan vasta tajusin miten kaukana tää koulu onkaan keskustasta. Kuski ajoi kuin mielipuoli ja silti reissu kesti sen melkein kolme varttia. Etäisyydet on vaan niin suuria että syrjäseuduilla kannattaa mieluummin hypätä bussiin ja kaupungissa taksiin, ellei nyt oo ihan muutamasta korttelista kyse. Molemmat on Suomen hintatasoon verrattuna naurettavan halpoja ja jalkakäytävät ei oo täällä ihan sitä turvallisinta aluetta. Vastaan tulee jos minkälaista monttua, vesiestettä yms, eikä kiinalaiset autoilijat varo pahemmin jalankulkijoita. Eli se päättää jolla on eniten renkaita alla. Autoilukulttuuri on muutenkin aika mielenkiintoinen... Kehä III ruuhka-aikaan on aika kesyä tähän verrattuna. Ihmiset ajaa todella lujaa ja arvaamattomasti. Mikään kolo ei oo liian pieni auton mentäväksi ja tietä ei anneta - se otetaan. Kyydissä ei silti outoa kyllä pelota, koska kaikki täällä ajaa ihan yhtä päin helvettiä. Kaipa siinä on oma turvaa tuova logiikkansa. Tuo kuva tuossa ylhäällä on Nanpu-sillalta. Se on aika hyvä esimerkki siitä miten autotiet täällä kulkee: ristiin rastiin, lomittain ja lopulta jonku surmansilmukan kautta käsittämättömän isolle sillalle.
Baarikierroksella oli huippua. Hintataso on useimmissa paikoissa roimasti alempana kuin Suomessa, joten meno olikin sitten sen mukaista. Viinan ja mikserin sekoitussuhteet on kans välillä vähän nii ja näin, joten hintalaatusuhdekin oli aikalailla asiakkaan puolella. Baareja, pubeja ja yökerhoja on aivan lukematon määrä ja vaihtuvuuskin on aika tiuhaa. Jokaisella puljulla on oma juttunsa, kävijäkuntansa ja meininkinsä, joten kaikkia kannattaa kokeilla. Suomeen verrattuna meno on tottakai kansainvälisempää, lähinnä positiivisessa mielessä: uusiin ihmisiin on helppo tutustua ja porukka harvemmin könyää lattioilla tai tappelee keskenään. Tapasin yhden Yuri-nimisen tytön Japanista joka puhu sujuvaa kiinaa, japania, englantia ja koreaa ja oli ihan älyttömän mukava tyyppi. Juteltiin niitä näitä ja istuttiin iltaa ja kokoajan mietin et mistähän mä tänkin ihmisen bongasin. Illan päätteeks suunnistin taksilla koululle ja aiheutin portinvartijalle sydänkohtauksen paukuttamalla aamuyöstä vartiokopin ovea. Eikä varmana jää muuten viimeiseks kerraks.
Lauantaiaamu olikin sitten oletettavasti aika auvoinen, mutta pieksin itteni pystyyn, korjasin karpelan Kentucky Fried Chickenissä (se kohmelo ei ois nuudeleilla lähteny) ja otin projektiksi tutustua Longhuan temppeliin (Lónghúa Sí). Temppeli on melkein 1900 vuotta vanha ja se on samalla laajin ja eniten alkuperäisessä kunnossa oleva temppeli koko Shanghaissa. Itse temppelialue on lähemmäs 200 metriä pitkä ja pitää sisällään muiden rakennusten ohella viisi erillistä temppeliä missä on erilaisia Buddhan pyhättöjä. Lisäks muurien ulkopuolella on 40 m korkea temppelipagodi. Tyypilliseen tapaan koko komeus on koristeltu lattiasta kattoon upeilla veistoksilla ja puukaiverruksilla, puhumattakaan ite pyhäköistä joissa silmäkarkkia oli niin paljon, ettei kaikkea voinu oikein ees rekisteröidä.
Sunnuntaipäivän vietin vaeltelemalla pitkin Bundia, joka on kaupunkia halkovan Huangpu-joen ympärille rakennettu kaupunginosa. Maisemat on tosiaan aika häkellyttävät - toi Jetsoneista karannut rakennelma on Oriental Pearl Tower (Dōngfāng Míngzhūtǎ) 468 m korkea televisio- ja näköalatorni. Illalla kannattaa palata ihailemaan näkymää, koska koko komeus herää henkiin pimeän tullen hulppeana valoshowna.
Loppujen lopuksi viikonloppu on siis ollu täydellinen vastapaino alkuviikon hankaluuksille. Kivaa on ollu ja asioita on nähty, ts. silmät lautasina ja monttu auki on saanu vaeltaa. Joka kulman takaa paljastuu jotain uutta ja erikoista. Shanghai muuttuu jatkuvasti ja ei vähiten sen takia että kaupungissa on Maailmannäyttely vuonna 2010. Vanhoja rakennuksia puretaan ( sinänsä harmi ) ja tilalle rakennetaan uutta ja upeaa. Tää tosiaan johtaa sinänsä hullunkuriseen näkymään, kun keskeltä jotain pyykkinarujen peittämää hökkelikylää nousee yhtäkkiä kiiltävä lasipalatsi. Omaleimaisinta täällä on kuitenkin nää asukkaat jotka elää arkeaan. Joka paikassa on ihmisiä kuin muurahaisia vaeltamassa paikasta toiseen, hurmaavan kiinalaiseen tapaan mekastaen, nauraen ja toisiaan eteenpäin tönien. Huh, niinkun mun psykologian opettaja Traci täällä sano: "The culture shock doesn't really end".
Huh, voin vain yrittää kuvitella kuinka mahtavaa siellä on hengailla ja ihmetellä elämänmenoa. Hurraa uusista tuttavuuksista ja bilemahdollisuuksista - olen kyllä superkade :)
VastaaPoista