Historiaa ja rihkamaa

Soundtrack: Schiller - Aufbruch

Hmmh, onpahan taas ollu kiireiset pari päivää. Sää on ollu pilvinen, mutta sadetta ei oo näkyny, joten oon ahtanu päivät täyteen tekemistä.

Täällä koululla oli tiistaina sellaiset englanninkielisen hoitotyön kilpailut (SNEG-NSW AMES Nursing English Contest), johon osallistu sekä meidän koulusta, että muista oppilaitoksista oppilaita. Osallistujapareja oli jotain 20 kpl, ja kaikilla oli kaksiosanen suoritus. Eka kilpailijat esitti eräänlaisen näytelmän, jonka aiheena oli esim. haavasidoksen vaihtaminen tai traumatisoituneen potilaan tukeminen. Toisessa osiossa näytettiin videopätkiä suullisesta hoitajaraportista, joista kilpailijoiden piti poimia olennainen tieto, esim. potilaan oireet, ikä, seuraavat toimenpiteet tms. Näitä suorituksia oli yllättävän hauska seurata, varsinkin kun osa niistä "näytelmistä" oli aika Salkkarit-tasoista viihdettä. Traumatisoitunu potilas oli toooooosi sekaisin ja ne hoitajat oli niin herttaisia sisar hento valkoisia ettei sellasta oo nähtykkää. Hauskaa oli kyllä. Hoitajakulttuuri on näin ensinäkemältä aika erilainen Kiinassa ja tietty työpuvutki on erilaisia. Naishoitajat pitää valkoisia housuja, pitkää takkia ja sitä perinteistä hilkkaa, minkä takana hiusten pitää olla kiinni. Lisävertailua voin tehdä perjantaina, jollon meen ekaa kertaa tutustumaan paikalliseen sairaalaan. Siitä tulee varmaan mielenkiintoista...

Tiistai-iltana lähdin tutustumaan Shanghain vanhaan kaupunkiin
(Nanshi eli Old Town). Osa alueesta on sellasta missä ihmisiä edelleen asuu ja ei sinänsä eroa muuten sen kummemmin mistään Shanghain muista lähiöistä, paitsi että talot on vanhempia. Lähellä Yu Yuanin puutarhoja (Yùyuán) alue muuttuu kuitenkin yhtäkkiä suunnattomaksi markkina-alueeksi. Vanhat, monikerroksiset puutalot oli rempattu viimeisen päälle kuntoon ja ahdettu täyteen matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kauppoja. Paikka oli tupaten täynnä ihmisiä ja koko alue oli upeasti valaistu ilta-aikaan. Silti koko touhusta jäi aika muovinen maku suuhun, ikäänkuin kaikki ikivanhat rakennukset oli valjastettu jonku tivolin ja rihkamatorien käyttöön. Tungettelevista kauppiaista, turisteista ja kerjäläisistä huolimatta paikka oli kieltämättä hieno, varsinki Huxin Ting-teepaviljonki pienen lammen keskellä. Sinne johtava silta on rakennettu tarkoituksella mutkittelemaan, jotta se suojais pahoilta hengiltä (eivät voi kuulemma kulkea kuin suoraa linjaa pitkin). Kiertelyn ja impulssiostosten jäljiltä alkoi olemaan myöhä ja Yu Yuanin puutarhat oli suljettu, joten päätin palata seuraavana päivänä uudelleen.

Keskiviikkona palasin vanhaan kaupunkiin ja Yu Yuaniin. Odotin jo kauhulla minkälainen turistirysä puutarha on ympäröivästä meiningistä päätellen. Positiivinen ylläri olikin, että paikka oli todella seesteinen ja upea. Puutarhat on kertoman mukaan rakennettu ensimmäisen kerran v. 1559, mutta paikka on ottanu osumaa monta kertaa historiansa aikana, mm. Oopium-sotien aikana (v.1842). Silti jäljellä on vielä aikasen paljon nähtävää. Koko alue koostuu kivimuodostelmien, lampien, puutarha-asetelmien ja upeiden vanhojen rakennusten labyrintistä, jota halkoo mutkitteleva lohikäärmemuuri. Ympäröivä hulabaloo jää onnistuneesti muurien taakse ja puutarhat olikin aika rentouttava kokemus.

Jatkoin kävellen vanhasta kaupungista vanhaan ranskalaiseen kaupunginosaan, French Concessioniin (Shànghǎi Fǎ Zūjiè). Alue oli Ranskan toimivalta-aluetta v. 1849-1943, jonka jälkeen alueet luovutettiin takaisin Kiinan hallintaan toisen maailmansodan yhteydessä. Ahkerasta purkamisesta ja uudelleenrakentamisesta huolimatta alueella on yhä omanlaisensa tunnelma, joka vetää puoleensa erityisesti länsimaalasia. Keskellä Shanghain hektistä keskustaa on ikäänkuin tällanen ranskalainen pikku kaupunki, joka on täynnä pieniä kahviloita, putiikkeja ja ravintoloita. Otin kahvilasta pöydän ja Kiinan matkan ensimmäisen Guinnesin. Aloin ymmärtää mikä paikassa viehättää.

Torstaina oli ensimmäiset luennot Critical Thinking-kurssia, joka osoittautui mielenkiintoiseksi. Kurssia vetää kaks opettajaa, jotka vuorotellen opettaa hoitotieteen ja filosofian näkökulmasta kriittistä pohdiskelua, kyseenalaistamista ja argumentointia - ja englanniks. Aika korkealentoista menoa, mut sopivan haastavaa. Jotenki jännä kurssi tarjolla, olin aina jotenki ajatellu ettei tällanen toisinajattelu oikein istu Kiinaan...

Iltapäivällä lähdin Zhou Puhun aikaa tappamaan (kirjalliset työt ei napostellu). Kiertelin ostoskatuja ja vaikka tarkoitus ei mitään ollu ostaakaan, nii aina sieltä jotain tarttuu mukaan. Hilpeä shoppailu loppu kuitenki lyhyeen, kun törmäsin basaareilla sellaseen kojuun missä myytiin pienen pieniä koiranpentuja, kaninpoikasia ja kilpikonnia. Ilmeisesti kuitenki lemmikkitarkoitukseen, mutta mistäs sitä täällä tietää. Kertoman mukaan pikkuisten elämänkaari ei täällä ole kovinkaan pitkä jos ei kauppoja synny, joten koko touhu vaikutti todella julmalta ja tarpeettomalta. En viittiny pahoittaa enempää mieltäni, vaan lähin takas kampukselle, varsinki ku yrmeä poliisisetäkin alkoi jo kattoa siihen malliin että olis aika lähteä.