(Ylläoleva kuva ei oo mun ottama, nappasin sen netistä... näin parhaaks jättää kameran kotiin)
Tällä viikolla oon tosissani tutustunu kiinalaiseen sairaalamaailmaan. Maanantaina kävin muiden hoitsuopiskelijoiden kanssa ensimmäisellä tutustumiskäynnillä. Paikkana oli lähellä keskustaa sijaitseva keskikokoinen sairaala. Ensinäkemältä tilat oli hyvät, mut kiinalaiseen tyyliin kaikki oli vähän kulunutta, likaista ja kovaäänistä. Hoitajien työasutkin oli jo vähän parhaat päivänsä nähneitä... Suomalaisten sairaaloiden pitkiin, autioihin ja steriilinvalkoisiin käytäviin tottuneena oli aika järkytys nähdä kun hoitajat ajelehti valtavan potilasmassan seassa. Paikallinen päivystys oli siis aika täynnä. Toimenpiteet ja tilat oli tunnistettavissa, mutta joka paikka oli täynnä ihmisiä omaisten saattamana. Ihmeissäni kattelin kun joku työnsi potilasta jo muutenkin täpötäyteen vessaan pyörätuolin kanssa ja mieleeni juolahti että siellä ei varmaan ole sitä perinteistä kiinalaista tualettia kummempaa (eli siis reikää lattiassa). Päivystyksestä jatkettiin eri vuodeosastoille, joissa meno oli luonnollisesti vähän rauhallisempaa. Mielenkiintoista oli myös nähdä perinteisen kiinalaisen lääketieteen osasto ja rikkaammille potilaille tehty siipi. Perinteisen kiinalaislääketieteen osasto oli kiinalaiseen tyyliin sisustettu klinikka, joka oli jaettu eri hoitohuoneisiin. Lääkärit teki potilaille mm. akupunktiota ja yrttihoitoja. Paremman väen siipeä näin vaan vilaukselta, mutta välineistö ja tilat vaikutti roimasti paremmalta kuin julkisella puolella. Ihmettelin aluks tätä jakoa, mutta hoitajat selitti että sairaalat tekee elintärkeää liiketoimintaa näillä astetta paremmilla osastoilla. Hallitus ei ilmeisesti tue julkista terveydenhuoltoa kovinkaan paljoa, joten sairaaloiden täytyy saada rahaa jostain.
En oo muuten vielä oikein päässy tuohon kiinalaiseen siisteyskäsitykseen sisälle. Useimmissa julkisissa paikoissa meininki on vähän sinne päin: vähän väliä joku on märän mopin kanssa heilumassa, mut jälki ei oo aina kovin tehokasta. Toisaalta ottaen huomioon miten paljon kaupunki ja sen liikenne itessään tuottaa savua, pölyä ja muuta skeidaa, niin ymmärtää miks välillä näyttää vähän hmm... "pinttyneeltä".
Wc-kulttuuri on myös ollu toinen ihmetyksen aihe. Aluks nää reikä lattiassa-tyyppiset paikat aikalailla puistatti ja hämmensi, mut nyt niihin alkaa tottua. Kunhan muistaa ottaa omat paperit varalle mukaan ja vaalii käsihygieniaa, niin homma toimii ihan ok. Jotkut paikat vaatii wc:n käytöstä pientä maksuakin, mutta sillä saa vastineeks yleensä myös paperia. Jos taas halajaa posliinille, niin kannattaa kääntyä isompien hotellien, länsimaalaisten ravintoloiden yms. puoleen (ei välttämättä KFC tai Mäkkäri, sielläkin on joskus holetsu lattiassa).
Keskiviikkona oli toisen sairaalavisiitin vuoro. Tällä kertaa käytiin lastensairaalassa, joka oli uudempi ja paremmin varustettu kuin edellinen. Tilat oli melko suuret ja hyväkuntoiset ja rakennuksesta löytyi omat osastot mm. leikkaussalitoiminnalle, syöpätaudeille ja vastasyntyneiden teholle. Pistäydyttiin sisätautien osastolla tutustumassa paremmin. Meno oli aika lailla rauhallisempaa kuin edellisessä paikassa ja siellä täällä näkyi lapsipotilaita vanhempiensa kanssa. Toisin ku Suomessa, lapsilla oli omat vaatteet päällä ja niiden vanhemmat ja ilmeisesti osa sisaruksistakin oli leiriytyny potilashuoneisiin. Vanhemmat sai olla vuorokauden ympäri osastolla ja ne huolehtiki pitkälle lastensa perushoidosta. Hoitajat huolehti toimenpiteet ja lääkkeet. Ennen lähtöä saatiin kuulla surullisia faktoja: joskus vanhemmat jotka ei voi huolehtia lapsistaan, jättää ne sairaalaan heitteille...
Kiinalaiset tosin rakastaa lapsia ja täällä näkee usein sitä kuinka vanhemmat lellii ja leikittää naperoitaan kadulla. Välillä ihan tuntemattomatki saattaa alkaa sössöttää toistensa lapsille ja paijaamaan tms. niitä. Karkkia jaellaan ja lapset puetaan söpöiksi. Todellinen kiinalainen erikoisuus on kuitenki pikkulasten housut, joissa on halkio haaravälissä. Joillain on vaippa siellä, mutta useimmat viilettää menemään pakarat vilkkuen ja tekee tarpeensa sinne minne kerkiää. Näitä housuja kuulemma pidetään pitkälle syksyyn ja tuttu kertoikin kuinka joskus raukoilla takamus jo sinertää talvea kohden.
Muutenki kaikki söpö, ihana ja vähän lapsellinen tuntuu olevan aika in täällä, varsinki tyttöjen keskuudessa. Mun kanssaopiskelijat meni ihan pähkinöiks sairaalan leikkihuoneesta kun siellä oli valtavia pehmoleluja ja muuta "ihkua". Joskus välitunneilla taas pelästyy kun ohi kirmaa kikattava ja kiljuva tyttölauma matkalla karkkia ostamaan.
Ai nii, lopuks vielä... luin ennen matkaa jostain että kiinalaiset, ja erityisesti shanghailaiset tykkää vapaa-ajallaan pukeutua pyjamaan ja hengailla se päällä kaupungilla. Kampuksella tätä näkee enemmänki, mutta joskus ihan kaupungin kaduillakin. Aattelin aluks että se on vähän ku suomalainen verkkarikansa, mutta ilmeisesti toiminnalla on myös statusarvoa. Se jolla on pyjama päällä on varaa viettää vapaa-aikaa, mikä on kiinalaisten mielestä aika kadehdittavaa. Joten jos siis haluaa brassailla naapureilleen, vetää yöpuvun päälle (mieluiten mahdollisimman näyttävän) ja lähtee näytille. Kampuksella kyse on varmaan enemmän jostain tyttöjen jutusta. Iltaisin marketissa on pyjamabileet kun porukka vaeltaa ostamaan iltapalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti